Ohjelmakuvaukset:
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Otteita Mustasta Pispalasta 2016
QFemZinen toinen
Musta Pispala oli jälleen hieno kokemus. Sisällöllisesti rikkaat työpajat sekä
ylipäätään toimivat järjestelyt takasivat hyvät keskustelut, kokemusten vaihdon
ja tutustumisen uusiin ihmisiin ja ajatuksiin. Seuraavassa muutamia poimintoja
ohjelmasta.
Perjantaina Traumojen
syntymisen ehkäiseminen -työpajassa käytiin läpi potentiaalisesti
traumatisoivia tilanteita, niihin liittyviä vaiheita sekä tapoja, joilla mahdollisten
traumojen syntyä voidaan ehkäistä. Potentiaalisesti traumatisoivia tilanteita
on monenlaisia, kuten fyysisen väkivallan kohteeksi joutuminen, psyykkisesti
kuormittava tilanne tai se, että joutuu todistamaan, kun jollekin toiselle
tehdään väkivaltaa. Tärkeää on muistaa, että ihmiset reagoivat eri tilanteisiin
eri tavalla eikä koskaan voi varmasti tietää, mikä tilanne on kellekin
traumatisoiva ja mikä ei. Samantyyppiset tilanteet voivat myös eri kerroilla
vaikuttaa eri tavoin.
Keskustelussa puhuttiin paljon siitä, kuinka ihmisistä
tulisi huolehtia potentiaalisesti traumaattisten tilanteiden jälkeen – myös
heistä, jotka eivät ole ystäviä tai läheisiä. Aktioiden jatkamista pohdittaessa
kannattaa muistaa, että jos joku voi huonosti, hänen
pitäisi saada apua mahdollisimman pian: traumaattiset tapahtumat voivat
mahdollisesti vaikuttaa hänen koko myöhempään elämäänsä. Anarkistista
toimintaa ylipäätään kuvaa osittain traumojen toistuminen jopa sukupolvesta
toiseen. Tämän ehkäisemiseksi traumojen ehkäisemiseen ja purkamiseen pitäisi
panostaa ja tärkeää olisi myös, että kaikki pyrkivät ottamaan vastuuta tästä.
Lauantaina Mustapinkki
Pispala esittää: Transihmiset ja järjestelmä -työpajassa puhuttiin virallisista
transhoidoista Suomessa sekä siitä, mitä tehdä jos syystä tai toisesta
terveydenhoitojärjestelmä kieltää hoidot joksikin aikaa tai kokonaan.
Ilman terveydenhoitojärjestelmän tukea on mahdollista
muuttaa nimensä joko virallisesti tai yksinkertaisesti alkamalla käyttää
jotakin toista nimeä. Samoin joitakin plastiikkakirurgisia toimenpiteitä sekä
laserkarvanpoistoa voi teettää yksityisellä puolella sekä kosmetologeilla.
Jotkin hakeutuvat hoitoihin myös ulkomaille kuten Viroon ja Thaimaahan. Monet
näistä vaativat tietoa ja kontakteja sekä runsaasti henkilökohtaisia
voimavaroja.
Keskustelussa nostettiin esiin myös anarkistisia näkökulmia:
sosiaalinen ulottuvuus ja hyvä tuki voi joillekin olla tärkeämpi kuin
cisteemiin sopiminen. Tai yhteiskunnan muuttaminen voi tuntua tärkeämmältä kuin
itsen muuttaminen. Näissä näkökulmissa on kuitenkin aina huomioitava kunkin
dysforian voimakkuus: jos dysforia on voimakasta, yhteisön tuki ei riitä, vaan
henkilö tarvitsee sukupuolenkorjaushoitoja.
Pohdittiin myös sitä, voisiko erilaista tietotaitoa hankki
itse ja käyttää sitä sitten cisteemin ulottumattomissa. Tai onko anarkisteille
ylipäätään merkitystä juridisella sukupuolella? Entä voiko cisteemiltä
ylipäätään odottaa liikoja? Helposti voi tuntua siltä, että toisaalla on huono
ja toimimaton järjestelmä, joka sortaa transsukupuolisia, toisaalta taasen
hoitojen itse toteuttaminen vaatii rahaa ja voimavaroja eikä kaikkea voi tehdä
itse. Silti omien verkostojen ja keinojen kehittämistä
pidettiin ensiarvoisen tärkeinä.
Lauantaina
Mustapinkki Pispala esittää: Mustapinkki
järjestäytyminen -työpaja keräsi paikalle runsaasti asiasta kiinnostuneita
aktivisteja. Alun esittelykierroksen jälkeen kävi selväksi, että monella oli jo
meneillään tai kehitteillä erilaisia projekteja. Nekin, joilla ei tällä
hetkellä ollut mitään työn alla, olivat kiinnostuneita löytämään itselleen
projekteja, joissa voisivat hyödyntää omaa osaamistaan sekä tutustua muihin
aktivisteihin projektien lomassa.
Konkreettisen
tekemisen lisäksi moni halusi tutustua muihin samoista asioista
kiinnostuneisiin. Esiin nostettiin muun muassa se, että vaikka skene on suhteellisen pieni, se ei automaattisesti tarkoita, että
samanhenkisiin ihmisiin törmäisi jatkuvasti edes omassa kotikaupungissaan.
Ratkaisuna tähän ongelmaan oli
monen mielestä turvallisen tilan löytyminen, jossa tapaamiset ja esimerkiksi
yleinen hengailu olisi mahdollista järjestää. Turussa tällaiseksi paikaksi on
muodostunut Kirjakahvila mutta esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä tällaista
paikka ei tunnu löytyvän. Tampereella tilaa etsitään aktiivisesti mutta
toistaiseksi tilanne on edelleen avoin.
Yleisen
keskustelun jälkeen työpaja jakaantui kaupungeittain pohtimaan kuinka mustapinkkiä
sanomaa voisi edistää lokaalisti. Lopulta ryhmä jakaantui Tampereen ja
Helsingin pienryhmiin. Tampereen pienryhmän jäsenten projektit ovat edenneet
siihen pisteeseen, että ryhmä mietti etenkin kuinka he voisivat löytää tapoja
hengailla ja tutustua ihmisiin. Tilaasiat nousivat edelleen esiin. Lopulta
ryhmä päätyi valitsemaan viestisovelluksen kokeilun, jolla he yrittävät
parantaa keskinäistä yhteydenpitoaan tulevaisuudessa. Helsingin ryhmä oli
tamperelaisten tapaan pohtinut tilaasioita ja kuinka aktivistit voisivat
kohdata paremmin sekä tutustua. Lisäksi ryhmä oli alustavasti keskustellut
halusta järjestää liikuntaa, joissa pätisivät turvallisen tilan periaatteiden lisäksi
matala kynnys tulla kokeilemaan eri lajeja.
Kaikesta
päätellen mustapinkkitoiminta on varsi aktiivista ainakin isoimmissa
kaupungeissa ja kiinnostuneita tekijöitä riittää vaikka tuskin niitä vieläkään
liikaa on. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen
omien turvallisten tilojen puuttuminen.
Lauantai-iltana Feminismin
intersektionaalisuus -työpajassa pohdittiin feminismejä ja niiden intersektionaalisuuksia
vapaasti keskustellen.
Se, miten erilaisiin feminismeihin ja feministeihin tulisi
suhtautua herätti vilkasta keskustelua. Toisaalta ymmärrettiin, että
esimerkiksi vanhemmat, pitkään naisasiafeminismiä tehneet feministit eivät
välttämättä heti ymmärrä vaikkapa sukupuolen moninaisuutta, mutta että heitä
pitäisi pyrkiä ymmärtämään ja heidän tapahtumiinsa mennä mukaan järjestämään
omaa moninaisuutta esiin tuovaa ohjelmaa. Toisaalta vaadittiin sitä, että tietyn ajan kuluessa jokaisen pitäisi oppia toisia
kunnioittavaa puhetta ja uusia asioita. Todettiin myös, että ihmisiä
voisi ainakin ohjata tiedonlähteille.
Paljon
keskusteltiin myös normeista ja queer-normeista. Esimerkiksi monamoristen
suhteiden vähättely queer-piireissä on
sitä samaa, miten polyamorisia kohtaan voi olla ennakkoluuloja. Queer-normeista mainittiin juuri
polyamoristen suhteiden pitäminen parempina kuin monoamoristen sekä ”queer
ulkonäkö”, jolla voi saada ”queer-pisteitä”. Seksuaalisten ja
emotionaalisten/romanttisten suhteiden politisointia ei pidetty enää
nykypäivään kuuluvana, vaan pikemmin yhtenä syrjinnän muotona. Lopulta keskustelu johti siihen päätelmään,
että queer-liikkeen tavoitteena on kaikkinainen normien purkaminen.